Historia: vuoteen 1900
Lähde: useita lähteitä ja U.S. Department of State, http://www.state.gov/index.htm

Vuosisatojen 1300 - 1600 aikana nykyisen Beninin alueelle suuntautui kolme suurempaa muuttoliikettä. Ensimmäisenä tuli Nigeristä yoruba-kansaa. Toinen muuttoaalto käsitti asnati-kansan Ghanasta ja viimeisenä ja merkittävimpänä Beninin historiassa oli Alladahanou-kansa Tadosta, joka on nykyistä Togoa. Tämä ryhmä, jota johti kolme veljestä asettui asumaan Alladaan.

Kun sitten vanhimmasta veljeksestä tuli Alladan kuningas, kaksi muuta veljestä muutti muualle joskus 1625. Toinen veljeksistä perusti Porto Novon kuningaskunnan ja toinen Abomeyn kuningaskunnan. Vuoden 1645 aikoihin Abomeyn kuningaskunta valloitti naapurivaltio Danin ja näin syntynyt uusi valtio sai nimekseen Dahomey, mikä tarkoittaa fon-kielellä "Danin vatsassa".

Dahomeyn kuningas Houégbadja (1645 - 1685) määräsi, että jokaisen Dahomeyn kuninkaan tulee jättää jälkeensä suurempi valtakunta. Näin jokainen kuningas oli pakotettu valtaamaan lisää alueita maalleen. Samoin jokainen kuningas rakensi itselleen aina uuden palatsin pääkaupunkiin Abomeyhin. Vuonna 1724 Dahomey valloitti Alladan kuningaskunnan ja vuonna 1727 Savinin valtion.

Eurooppalaiset saapuivat alueelle 1700-luvulla; ensin portugalilaiset ja sitten ranskalaiset ja hollantilaiset. Dahomey toivotti tulijat tervetulleiksi, koska he vaihtoivat orjia aseisiin, joita tarvittiin valtakunnan laajennushankkeissa. Kauppapaikkoja perustettiin Porto Novoon, Ouidahiin ja Cotonouhoon.

Orjakaupan päättyessä 1848 Dahomeyn kuningas Guezo (1818 - 1858) aloitti maanviljelyksen kehittämisen, koska orjakaupasta saadut tulot päättyivät. Dahomeystä tuli suuri palmuöljyn ja tupakan viejä. Maataloustulot eivät kuitenkaan vastanneet orjakaupasta saatuja tuloja ja Dahomey menetti alueen sotilaallisen ylivertaisuutensa. Ennen kuolemaansa Guezo teki sopimuksen Ranskan kanssa Cotonoun-protektoraatista. Samanaikaisesti ranskalaiset sopivat myös Porto Novon kuninkaan Toffan kanssa toisesta protektoraatista - nyt Porto Novon alueella.

Kuningas Glélen aikana (1858 - 1889) allekirjoitettiin useita sopimuksia Dahomeyn ja Ranskan välillä. Seuraava kuningas Gbehanzin (1889 - 1894)väsyi lopulta ranskalaisten painostuksiin. Vuonna 1889 kuningas nosti ranskalaisilta perimiään veroja Cotonousta. Nämä riidat johtivat sitten sotaan, joka puhkesi sekä Cotonoussa että Porto Novossa. Tämä taistelu tunnetaan nimellä "Ensimmäinen vastarintaliikkeen sota". Sota ei oikeastaan koskaan alkanutkaan, vaan osapuolet vain vahvistivat omia joukkojaan. Taistelut alkoivat vasta myöhemmin ja ns. "Toisen vastarintaliikkeen sodan" (1892 - 1894) lopputuloksena Ranska valloitti Dahomeyn ja karkotti kuningas Gbehanzin Martiniquelle. Ranska asetti Agoli-Agbon kuninkaaksi. Agoli-Agbo hallitsi seuraavat kuusi vuotta Dahomeytä Ranskan alaisuudessa. Vuonna 1900 Agoli-Agbo karkotettiin Gaboniin - tämä merkitsi Dahomeyn valtion loppua. Maa siirtyi Ranskan hallintaan ja sitä johdettiin Pariisista käsin.
 

Dahome

" Dahomeyn hallitusmuoto oli kaikkein hirmuisinta hirmuvaltaa. Kaikki, korkeimmat virkamiehetkin, olivat orjia. Kerran vuodessa toi jokainen mies kuninkaalle veroa ja samalla pantiin toimeen juhlia ja inhottavia ihmisuhreja. Kaikenlaisten fetishien ohella palveltiin käärmeitäkin, joilla oli oma temppelinsä.

Ranskalaiset olivat jo kauan tehneet kauppaa Dahomen matalalla rantueella, huolimatta rantavesien karisuudesta ja vaarallisuudesta; ja 1860-luvulla koko rantue suostui tunnustamaan Ranskan suojeluvallan.
Dahomen hallitsija ei kuitenkaan suostunut siihen, että hänen vasallinsa rupesi ulkovallan suojelukseen, vaan alkoi sodan. Ranskalaiset eivät heti voineet ryhtyä tehokkaisiin vastatoimiin, vaan Gle-Gle ja hänen poikansa Behantsin saivat moneen kertaan retkeillä Ranskan alueella ryöstämässä. V. 1890 Ranskan hallitus lähetti ......... eversti Doddsin kurittamaan Dahomea.

Dahomen kuninkaan armeija ei ollut halveksittava. Siihen kuului 12.000 sotamiestä ja -naista - luvusta nimittäin oli suuri osa naisia. Amatsonijoukkoon kuului 3.000 naista, joitten tuli olla naimattomia ja joiden toimena sotaretkillä oli varsinkin ryöstäminen. Behantsin armeija oli suureksi osaksi ampuma-aseilla varustettu. Olipa sillä muutamia Kruppin tykkejäkin ja kuuluruiskuja, jotka kuningas oli ostanut Togomaan saksalaisilta.

Doddsilla oli 3500 miestä, joista puolet eurooppalaisia, kun hän lähti syyskuussa 1892 rannikolta Abomea, Behantsin pääkaupunkia valloittamaan. ............... Koton, pyhän kaupunkinsa luona dahomelaiset tekivät urhoollista vastarintaa, mutta heidät voitettiin sielläkin ja marraskuun 17. päivänä Dodds saavutti Abomen, jonka hän kuitenkin tapasi poltettuna ja autiona. Hän julisti Dahomen Ranskan siirtomaaksi. Kun Behantsin myöhemmin saatiin vangiksi, vietiin hänet maasta pois Martiniqueen loppuaikoja viettämään."