Guinea-Bissau: Historia 1952 - 2000
Lähde: U.S. Department of State, http://www.state.gov/r/pa/ei/bgn/
 

Vuonna 1956 Amilcar Cabral ja Raphael Barbosa organisoivat Itsenäisen Guinean ja Kap Verden Afrikan Puolueen (PAIGC) salaa, jonka tavoitteina oli Guinean ja Kap Verden itsenäisyydet. PAIGC siirsi päämajansa vuonna 1960 Guineaan ja aloitti sotaisat kapinat portugalilaisia vastaan 1961. Huolimatta vahvoista Portugalin sotajoukoista - yli 35.000 miestä, PAIGC:n ote vahvistui alueella ja vuonna 1968 se valvoi suurinta osaa maasta.

PAIGC perusti territorioon siviilihallituksen ja järjesti Kansalliskokouksen vaalit. Maassa olevat portugalilaiset luottivat omiin varuskuntiinsa ja suuriin kaupunkeihin. Kuitenkin alueen Portugalin kuvernööri, kenraali Antonio de Spinola, palasi Portugaliin. Siellä hän johti liikettä, joka sai aikaan demokratian Portugalissa ja siirtomaiden itsenäisyyden

Amilar Cabral salamurhattiin Conakryssä vuonna 1973 ja puolueen johtoon tuli Aristides Pereira, josta sitten myöhemmin tuli Kap Verden tasavallan presidentti.

PAIGC:n kansalliskokous kokoontui Boe:ssa - joka sijaitsee maan kaakkoisosassa - ja julisti Guinea-Bissaun itsenäiseksi 24. syyskuuta 1973. Vuoden huhtikuun 1974 Portugalin vallankumouksen jälkeen se tunnusti Giunea-Bissaun itsenäisyyden 10.09.1974. Luis Cabralista - Amilcar Cabralin velipuoli - tuli Guinea-Bissaun presidentti.

Vuoden 1980 lopulla maassa tapahtui veretön vallankaappaus - pääministeri ja entinen armeijan komentaja Joao Berrnardo Vieira otti maan haltuunsa.

Vuoden 1980 lokakuusta aina vuoden 1984 toukokuuhun maata hallitsi Vallankumouksellisen Neuvoston maakuntahallitus, jonka johdossa oli presidentti Joao Bernardo Vieira. Vuonna 1984 neuvosto hajotettiin ja Yleinen kansallinen kokous (ANP) muodostettiin uudelleen. Yksi-puoluekokous hyväksyi uuden perustuslain ja valitsi presidentti Vieiran uudeksi 5-vuotiskaudeksi. Samoin valittiin valtioneuvosto, joka toimi ANP:n toimeenpanevana voimana. Tämä järjestelmä takasi presidentille kaiken vallan - niin valtiollisen kuin sotilaallisen (hän toimi armeijan päällikkönä). Samoin hän toimi ANP puolueen johtajana.

Vuosina 1983, 1985 ja 1993 maassa oli useita salaliittoja Vieiran hallitusta vastaan. Sitten vuonna 1986 ensimmäinen varapresidentti Paulo Correia ja viisi muuta henkilöä teloitettiin - syynä olivat jatkuvat pitkälliset valtiopetokset. Vuonna 1994 maassa pidettiin ensimmäiset moni- puoluevaalit. Armeija nousi kapinaan ja syntyi verinen sisällissota kesäkuussa 1998. Satojatuhansia ihmisiä joutui pakolaisiksi. Sotilasjuntta pakotti presidentin eroamaan toukokuussa 1999.

Helmikuussa 2000 oppositiojohtaja Kumba Yala ( Sosiaalisen uudistuspuolueen (PRS) perustaja) otti väliaikaisen hallituksen johtoonsa. Hän toimi maan presidenttinä aina 14.09.2003 saakka.