Burkina Faso: Historia 1958 - 2002

Elokuun 5. 1960 Ylä-Volta sai täydellisen itsenäisyyden. Maan ensimmäinen presidentti Maurica Yaméogo - Voltalaisen demokraattisen puolueen (UDV) edustaja - muutti perustuslakia kieltäen oppositiossa olevat puolueet. Pitkin hänen hallituskauttaan maassa oli suuria etnisiä konfliktejä ja kun maan taloutta vielä hoidettiin huonosti niin vuoden 1965 lopulla Yaméogo yritti syrjäyttää uudelleen valituksi tullutta presidenttiä - siinä kuitenkaan onnistumatta. Sitten tammikuussa 1966 massa oli suuria mielenosoituksia hallituksen harjoittamaa politiikkaa vastaan. Nämä johtivat verettömään vallankaappaukseen, jota johti everstiluutnatti Sangoulé Lamizana, josta nyt tuli maan päämies.

Vuonna 1970 uusi perustuslaki hyväksyttiin kansanäänestyksellä ja Lamizana  oli myös valittu jatkamaan presidenttiyttä. UDV- puolue menestyi hyvin vaaleissa ja Lamizana nimitti pääministeriksi Gérard Kango Ouedraogon. Kuitenkin vuonna 1974 presidentti armeijan johdolla pakotti pääministerin eroamaan ja samalla hän mitätöi vuoden 1970 perustuslain.

Vuosina 1960 - 1970 Ylä-Volta sai Ranskalta taloudellista tukea. Maa - varsinkin pohjoinen osa - oli kärsinyt pitkäaikaisesta kuivuudesta, joka alkoi 1960-luvun lopulla ja kesti aina 1970-luvun. Ylä-Voltalla ja Malilla oli näinä aikoina rajakiistoja, jotka koskivat mineraalivaroja. Kiistat johtivat Ylä-Voltassa yleislakkoon, jossa vaadittiin korkeampia palkkoja sekä paluuta siviilihallintoon.

Vuonna 1977 julkistettiin uusi perustuslaki ja monipuoluevaalit pidettiin 1978; Lamizana pysyi virassaan seuraavat kaksi vuotta, jonka jälkeen - vuonna 1980 - eversti Saye Zerbo otti sotilasvallankaappauksella maan hallintaansa. Zerbon hallituskautta leimasi työtätekevän väestön tyytymättömyys ja vuonna 1982 majuri, tohtori Jean-Babtiste Ouédraogo suoritti onnistuneen vallankaappauksen yhdessä CSP-puolueen kanssa.

Vaalien jälkeisellä hallituskaudella CSP-puolueen sisäiset valtataistelut maltillisen siiven ja puolueen radikaalien (johtajana kapteeni Thomas Sankara) välillä alkoivat. Sankara oli valittu pääministeriksi tammikuussa 1983, mutta myöhemmin hänet asetettiin arestiin. Tilanne johti siihen, että Thomas Sankara suoritti verisen vallankaappauksen 4.elokuuta 1983.