Gabon: historia
Gaboniin siirtyi lukuisia etnisiä ryhmiä Afrikasta ensimmäisten 700-vuoden aikana etsiessään uusia ja parempia asuinalueita. Näistä ei tiedetä paljoakaan. Sinne ei muodostunut koskaan varsinaisia valtioita, vaan väestö oli jakautunut pieniksi heimoyhdyskunniksi.
Gabon, joka sijaitsee päiväntasaajan molemmin puolin on pääosaltaan sademetsien peittämää. Portugalilaiset saapuivat ensimmäisenä alueelle noin vuoden 1472 vaiheilla. He löysivät Ogoouejoen estuaarin (suun). He antoivat paikalle nimen Gabao, jonka mukaan maa maa sai nykyisen nimen. Sana tarkoittaa hupullista viittaa, ja sellaiselta Ogoouen suulahden muoto portugalilaisten mielestä näytti.
Pian tämän jälkeen portugalilaiset Lopo Goncalves ja vuonna 1475 Ruy de Sequeira saapuivat alueelle.
1500-luvun aikana portugalilaiset kävivät valtaamastaan Sao Thomésta käsin Gabonin rannikolla, mistä he hankkivat norsunluuta ja puutavaraa ja lopulta myös orjia. Alue kiinnosti luonnollisesti myös muita Euroopan maita. Hollantilaiset perustivat tukikohtansa rannikon edustalla sijaitsevalle ja nykyisin Päiväntasaajan Guineaan kuuluvalle Coriscon saarelle. Myös espanjalaiset, englantilaiset ja ranskalaiset saapuivat alueelle, mutta portugalilaiset onnistuivat pitämään hallussaan pääosan kaupankäynnistä.
Gabonin kaupankäynti muuttui vasta 1700-luvun puolivälissä orjakaupaksi, kun sisäosien kansat alkoivat myydä sotavankejaan ja rikollisiaan. Orjakaupan myötä osasta heimoyhteiskuntia muodostui valtioita: eteläinen Loangon valtio sekä Ogoouén suiston mpongwetien valtio. Kamerunista Gaboniin levittäytyneet sotaisat fangit sen sijaan pysyttelivät orjakaupan ulkopuolella, vaikka aiheuttivatkin alueella epävakaisuutta. Orjakauppa tosin kiellettiin muodollisesti 1815, mutta se jatkui aina 1880-luvulle saakka.
1. Africa, A Biography of the Continent, John Reader, Peguin Books, 1998
2. A History of Africa, J.D.Fage, Routledge, 2002
3. U.S. Department of State, http://www.state.gov/r/pa/ei/bgn/
4. World History at KMLA, http://www.zum.de/whkmla/index.html
5. Maantiede ja löytöretket IV, I.K.Inha, WSOY, 1926
6.