Gabon: historia
Toisen maailmansodan päätyttyä Gabonista tuli Ranskan merentakainen terrotorio . Se sai 1946 oman alueparlamentin ja se saattoi lähettää edustajansa Ranskan kansalliskokoukseen. Maa sai sisäisen itsehallinnon Ranskan yhteisön piirissä 1958 ja elokuussa 1958 Gabonista tuli itsenäinen tasavalta.
Heti itsenäisyyden alussa maahan synti kaksi puoluetta Gabonin demokraattinen liittouma (Bloc Démocratique Gabonais, BDG9) johtajana Léon M'Ba sekä Gabonin demokraattinen ja sosiaalinen liitto (Union Démocratique et Socíale Gabonaise (UDSG9 johtajanaan Lean-Hilaire Aubamon. Maan ensimmäiseksi presidentiksi nimitettiin Léon M'Ba.
Maan koalitiohallituksen muodostivat molemmat puolueet. Pian kuitenkin erimielisyydet johtivat hallituksen kaatumiseen ja tammikuussa 1964 presidentti hajotti parlamentin.
Uusi parlamentti oli määrä valita seuraavassa kuussa, mutta majuri Daniel M'Bane yritti vallankaappausta ja kutsui Aubamen muodostamaan väliaikaisen hallituksen. Gabonin ja Ranskan solmiman puolustussopimuksen mukaan paikalle saapui ranskalaisia joukkoja ja kapina kukistettiin. Parlamenttivaalit pidettiin huhtikuussa 1964, ja BDG sai siinä selvän vaalivoiton. Kolme vuotta myöhemmin pidetyissä paaveilla BDG sai kaikki parlamenttipaikat ja saman aikaisesti pidetyissä presidentinvaaleissa M'Ba sai 99% annetuista äänistä.
Presidentti M'Ba kuoli vuoden 1967 lopulla, ja hänen seuraajakseen tuli vuotta aikaisemmin varapresidentiksi nimitetty Albert-Bernard Bongo. Hän kääntyi katolilaisuudesta islaminuskoon ja muutti nimensä 1973 El Hadj Omar Bongoksi.
1. Africa, A Biography of the Continent, John Reader, Peguin Books, 1998
2. A History of Africa, J.D.Fage, Routledge, 2002
3. U.S. Department of State, http://www.state.gov/r/pa/ei/bgn/
4. World History at KMLA, http://www.zum.de/whkmla/index.html
5. Maantiede ja löytöretket IV, I.K.Inha, WSOY, 1926
6.