Gambia: Mandinka
Lähde: Bethany World Prayer Center
 Map source: Bethany World Prayer Center © 1999. Used with permission from Adopt-A-People Clearinghouse |
 Map source: Bethany World Prayer Center © 1999. Used with permission from Adopt-A-People Clearinghouse |
Gambia on pitkä ja kapea maa. Sitä halkoo Gambia-joki, jonka rannoilla , mandinkat elävät. Heidän keskuudessaan elävä suullinen perimätieto on yksi maailman rikkaimmista.
Mandinka-yhteisö jakautuu kolmeen selvään ryhmään: vapaana-syntyneet, käsityöläiset ja orjat. Vapaana-syntyneisiin kuuluvat maanviljelijät, kauppamiehet ja papisto (islam). Käsityöläisiin kuuluvat sepät, nahkurit sekä laulajat - griot. Käsityöläisiä arvostetaan suuresti, sillä heidän työnsä liittyvät hyvin usein vanhoihin rituaaleihin. Griotit ovat arvostettuja siksi, että heidän laulujensa kautta välittyy mandinkojen vanhat suulliset perinteet ja tarut.
Kuinka he elävät ?
Useimmat heistä ovat maanviljelijöitä. Maapähkinä, riisi, hirssi ja durra ovat tärkeimmät viljakasvit. Vaikka mandinkat ovat omavaraisia ravinnon suhteen niin metsästä haetaan sen antimia: marjoja , hedelmiä ja juuria. Kasvukauden aikana aika menee pelloilla. Muuna aikana miehet käyvät kauppaa lisätäkseen perheen tuloja. Karjaa pidetään joskus vain, jotta saadaan uskonnollisiin menoihin uhrilahjoja tai voidaan maksaa morsiomaksu.
Mandinkojen yhteisössä johtajuus periytyy isänpuolelta. ja pienin sosiaalinen yhteisö on perhe. Jokainen kylä on ympäröity aidalla ja talot ovat joko ympyrän tai suorakaiteen muotoisia. Kylissä ei ole sähköä eikä puhelinyhteyttä. Monet kyläläisistä eivät ole käyneet muutamaa kilometriä kauempana kotoaan koskaan.
Perinteisesti miehet tekevät kaikki raskaat työt sekä metsästävät että kalastavat. Naiset ahkeroivat kotona sekä hakevat metsästä sen antimia.
Vanhemmat järjestävät tyttäriensä avioliiton heidän ollessaan vielä lapsia. Sulhanen joutuu työskentelemään morsiamen kotona ennen ja jälkeen vihkimisen. Hän joutuu myös maksamaan morsiomaksun.
Mihin mandinkat uskovat ?
Mandikat ovat islaminuskoisia, mutta vain harvoin he pukeutuvat arabialaisiin asuihin. Hyvin usein rukoiltuaan moskeijassa, he siirtyvät palvelemaan esi-isiään ja uhraavat heille.