www.afrikkanet.fi

Gambia: Tukulor
Lähde: Bethany World Prayer Center

   
   
 

Map source: Bethany World Prayer Center © 1999.
Used with permission from
Adopt-A-People Clearinghouse
 

Map source: Bethany World Prayer Center © 1999.
Used with permission from
Adopt-A-People Clearinghouse
 

Länsi-Afrikassa asuu arviolta noin 1.1. miljoonaa tukuloria. Suurin osa heistä asuu Senegalissa. Gambiassa asuu noin 5 100 tukuloria.. Nimi "Tukulor" tulee sanasta Takrur, joka on arabiaa ja tarkoittaa 1000-luvulla ollut Senegal-joen laaksossa ollutta valtakuntaa. Tänä päivänä tukulorit tunnetaan monella eri nimellä: pulaar, haal pulaar ja torobe.

Kuinka tukulorit elävät ?

Perinteisesti Tukulor - yhteiskunta jakautuu neljään sosiaaliseen luokkaa ja jokaisella luokalla on 12 "kastia". Heidän sosiaalinen elämänsä on kansallisten tapojen ja islamilaisten perinteiden sekoitus. Ei islamilaisuus, ei siirtomaapolitiikka eikä vieraiden kansojen hallitsijat ole pystyneet muuttamaan vanhaa sosiaalista yhteiskunnan jakoa.

Torobe on aristokraattien sosiaalinen luokka. Keskiluokka - rimbe - käsittää kalastajat, maanviljelijät, kauppiaat ja virkamiehet sekä käsityöläiset. Alimpaan luokkaan kuuluvat vapautetut orjat ja orjat. Ihmisen sosiaalinen luokka harvoin muuttuu; kuitenkin orjista tulee vapapaita joka kolmas sukupolvi. Tukulorit menevät naimisiin oman sosiaalisen luokan sisällä. Yleinen naimisiin menoikä on naisilla 16 - 18 v. ja miehillä 25 - 30 v. Samoin polygamia (moniavioisuus) on yleistä. Perhe on yleensä iso - lapsia on keskimäärin 6 perhettä kohti.

Tukulor-kylät ovat perinteisesti pieniä. Heidän pyöreät talonsa on rakennettu savitiilistä katon ollessa oljista. Kylää johtavat aristokraattiluokan vanhimmat.
Ruokavalikkoon kuuluvat riisi, hirssi, durra, kala, pähkinät ja hedelmät. Perheen keskimääräinen tulo on vain 150 - 250 euroa/ vuosi.

Vaikka ympärileikkaus on kiellettyä, niin yli 50% tukulor-tytöistä ympärileikataan, jotta heistä tulee "puhtaita" ja avioliittokelpoisia.

Mihin tukulorit uskovat ?

Tukulorit ovat muslimeja.

 

   
    Jorma Sarsama, www.afrikkanet.fi