Historia: 1950 - 1990
Lähde: US The Library of Congress

Kaikesta huolimatta vuonna 1956  ryhmä kap verdeläisiä ja Amilcar Cabral yhdessä guinea-bissaulaisten kanssa organisoituivat (Guinea-Bissaussa) Guinea-Bissaun ja Kap Verden itsenäisyyden Afrikkalaiseksi puolueeksi. Puolueen (PAIGC) tavoitteena oli parantaa maiden taloudellista, sosiaalista ja poliittista asemaa ja rakentaa pohja molempien maiden itsenäistymiselle. Puolueen päämaja siirrettiin Conakryyn Guineaan vuonna 1960.

PAIGC aloitti vuonna 1961 sotilaalliset kapinat Portugalia vastaan. Sabotaasit kasvoivat lopulta sodaksi, jossa tukena oli Neuvostoliiton 10.00 miehen joukot portugalilaisia ja afrikkalaisia 35.000 miehen joukkoja vastaan.

Vuonna 1972 PAIGC hallitsi suurelta osin Portugalin Guineaa, vaikka siellä olikin Portugalin sotajoukkoja. Portugalin suhdetta Kap Verdeen ei kuitenkaan  saatu katkaistua. Portugalin Guinea itsenäistyi vuonna 1973 ja juridisesti se sai itsenäisyyden vuonna 1974.

Vuoden 1974 vallankumous Portugalissa aikaansai aktiivisen poliittisen liikkeen Kap Verdessä. Joulukuussa 1974 PAIGC ja Portugali allekirjoittivat sopimuksen siirtymäkaudesta Kap Verdessä.  Kap Verde sai itsenäisyyden Portugalista 5.06.1975.

Välittömästi Guine-Bissaun vallankaappauksen (lokakuussa 1980) jälkeen suhteet Kap Verden ja Guine Bissaun välillä jännittyivät. Kap Verde siirsi ne syrjään ja toivoi Guinea-Bissauhun ja Kap Verdeen muodostetun Itsenäisen Kap Verden afrikkalaisen puolueen  (PAICV) yhteistyötä. Maiden väliset ongelmat saatiin ratkaistua ja suhteet maiden välillä hyvään kuntoon.

PAICV ja sen edeltäjä perustivat yhden-puolueen järjestelmän ja johtivat Kap Verdeä aina vuoteen 1990.