www.afrikkanet.fi

São Vicente

   
   

Saari on pinta-alaltaan 227 neliökilometriä. Leveys 24 km ja pituus (pohjoisesta etelään) 16 km. Vaikka saari on vulkaanista alkuperää, se on kuitenkin varsin tasainen.

 Saarenkorkein kohta on Monte Verde 774 m.

Vaikka saarella on paljon erroosion kuluttamia paikkoja, sieltä silti löytyy vanhoja tulivuoren kraateria. Näistä kuuluisin on Mindelon lahti.

Saari löydettiin 22.01.1462 - St. Vincentin Päivänä.

Saari pysyi pitkään asumattomana. Vasta kun vuonna 1838 sinne perustettiin Porto Granden hiilivarasto Atlantin ylittäville laivoille, asukasluku alkoi kasvaa.

Saarella sataa vähän ja sen luonnonvarat ovat minimaaliset. Tästä johtuen saaren talous on perustunut kauppaan ja palveluihin.

 


Lähde: www.caboverde.com , used with permission
   
Mindelosta - saaren pääkaupunki - tuli tärkeä satama valtamerialuksille, jota purjehtivat Intiaan, Australiaan ja Amerikkaan. Kaupunki kehittyi 1880-luvulla kansainväliseksi kaupungiksi lukuisine elintarvikekauppoineen, baareineen ja ravintoloineen, jotka palvelivat kasvavaa valtameriliikennettä. Vaikka nuo höyrylaiva-ajat ovat takanapäin, niin saaren hyvä ruoka, musiikki ja yöelämä on edelleen voimissaan.

Kap Verden ja samalla myös Afrikan yksi kuuluisimmista musiikkitaiteiljoista on Cesaria Evaron . hän on kotoisin tältä saarelta.

Mitä saarella voi tehdä?

San Pedron lahdella on oivat mahdollisuudet surffailuun - siellä pidetään paljon kansainvälisiä kilpailuja.

Saarella voi myös viettää rauhallisempaa lomaa vaellellen, pyöräillen tai ratsastaen.

Saarelta löytyy myös 18-reikäinen hyvä golfrata.

Monet tulevat saarelle musiikin vuoksi. Jos mahdollista niin ajoita vierailut tänne helmi- tai elokuuksi, jolloin saarella vietetään suurimpia vuosittaisia karnevaaleja.

Oppaan johdolla kannattaa myös tutustua saaren taiteeseen: globeliineja ja batiikkia. Samoin saarella on käsityötaito korkealla: kivi, kookospähkinä ja simpukat.


 

 
 

 
 
 
 
 
 
 
Kaikki kuvat - all images from: www.caboverde.com , used with permission
   
   
    Jorma Sarsama, www.afrikkanet.fi