Malissa oli 1700-luvulla kaksi Bambara-kuningaskuntaa: Segu ja Karta. Sitten 1800-luvulla alueelle tulivat muslimisotajoukot ja valloittivat alueen. Heidän valtansa kesti 40-vuotta, kunnes ranskalaiset puolestaan ottivat maat hallintaansa. Vain 3% bambaroista oli kääntynyt islamilaisuuteen vuoteen 1912 mennessä.

Toisen maailman sodan jälkeen islamilaisuus sai lisää valta-asemaa ja nykyään 70% bambaroista on muslimeja.

Kuinka bambarat elävät ?

Suurin osa heistä on maanviljelijöitä. Tärkeimmät viljelykasvit ovat hirssi, durra ja maapähkinä. Perheiden kasvimailla kasvatetaan maissia, tupakkaa, maniokkia ja vihanneksia. Valitettavasti kuivuus ja muut ekologiset ongelmat ovat aiheuttaneet maanviljelijöille viime vuosina suurta vahinkoa.

Bambarat pitävät myös karjaa: nautakarjaa, lampaita, vuohia, hevosia ja kanoja. Bambarat ovat antaneet naapureidensa fulanien paimentaa omaa karjaansa ja näin heille itselle jää aikaa viljellä maata sadekausina.

Bambarat metsästävät mm. antilooppeja, villisikoja, strutseja ja helmikanoja. Samoin he keräävät hunajaa villien mehiläisten pesistä.

Maanviljelytöihin osallistuvat niin miehet kuin naiset. Naiset tosin tulevat myöhemmin ja lähtevät aikaisemmin pelloilta. Näin heille jää aikaa suorittaa kotityöt mm. aterioiden valmistus. Lapset 12 - 14 vuoden ikäisinä tekevät myös töitä pelloilla; he mm. ohjaavat härkiä kyntötöissä ja paimentavat niitä muuna aikana.

Jokainen bambarakylä muodostuu useita kotitalouksista, jotka käsittävät perheen tai ns. laajennetun perheen. Jokainen kotitalous eli gwa on vastuussa jäsentensä kaikista tarpeista ja samoin he auttavat toisiaan peltotöissä. Bambarakodit ovat yleensä suurempia kuin muiden Länsi- Afrikkalaisten kansojen kodit. Kotitalous saattaa käsittää yli 60 perheenjäsentä. Kaikki gwa-jäsenet työskentelevät kaikkina viikonpäivinä yhdessä - paitsi maanantaisin. Maanantai on markkinapäivä ja perinteinen lepopäivä.

Bambarakylissä on usein myös islamilainen koulu. Kuitenkin monista ei-muslimikylistä puuttuu koulu, koska lapsia tarvitaan sekä koti- että peltotöissä. Tästä johtuen Malissa on kyliä, jotka ovat luku- ja kirjoitustaidottomia.

Avioliitto on varsin tärkeää bambaroille. Vaikka morsiomaksu on korkea, niin avioliittoa pidetään sijoituksena. Tärkein syy avioliittoon ovat lapset, joista saadaan perheelle lisää työvoimaa ja se takaa suvun jatkuvuuden. Bambaranaisella on yleensä kahdeksan lasta. Kaikki aikuiset ovat naimisissa. Jopa vanhoilla leskivaimoilla (70 - 80 vuotiaat) on kosijoita, sillä vaimo lisää miehen arvovaltaa.

Mihin bambarat uskovat?

Vaikka useimmat bambaroista ovat muslimeja, he yhä vaalivat vanhoja uskomuksiaan ja palvovat esi-isien henkiä. Bambarat uskovat, että vainajan henki ottaa paikan eläimessä tai jopa vihanneskasvissa.