Mauritania: Historia 700 - 1400
Lähde: U.S. Department of State

Sanhadja Federaatio

Eräs berberiryhmä, joka saapui Mauritaniaan 700-luvulla oli Lemtuna-kansa. Lemtunat saavuttivat 800-luvulla Adrar ja Hodh alueilla poliittisen ylivallan. Yhdessä kahden muun berberi-kansan - Messufa ja Djodala - kanssa he muodostivat Sanhadjan Federationin. Pääkaupungista Aoudaghastista käsin lemtunat hallitsivat tätä löyhää Federaatiota ja Saharan läntisiä kauppareittejä, jotka kukoistivat kamelin käyttöönoton ansiosta.

Sanhadja Federaatio jakautui poliittisesti kahteen ryhmään:
1. paimentolaiset ja itsenäiset berberiryhmät, jotka vaalivat perinteisiä uskomuksia
2. muslimit, berberi-kauppiaat, jotka hoitivat kauppakaravaaneja.

Vaikka Sanhadjan kauppiaat hallitsivat karavaanikauppaa, niin sen pohjoinen päätepiste oli Maghrebin kauppakaupunki Sijilmasa ( Maghred on alue Pohjois-Afrikassa: Saharan pohjoispuolella ja Niilistä länteen) pohjoisessa ja etelässä sen päätepiste oli Ghana valtion ( älä sekoita nyk. Ghanaan) pääkaupunki Koumbi Saleh. Myöhemmin eteläinen reitti ulottui aina Malin pääkaupunkiin Timbuktuun asti. Kultaa, norsunluuta ja orjia rahdattiin pohjoiseen ja sieltä tuotiin suolaa (muinainen suolakaivos lähellä Kediet Ijilliä Mauretanian pohjoisosassa on vieläkin käytössä), kuparia, vaatteita ja muita ylellisyystavaroita.

Pitkin kauppareittiä syntyi merkittäviä kaupunkeja. Helpoin, joskaan ei lyhyin reitti kulki Ghanasta Sijilmasaan seuraavien kaupunkien kautta: Koumbi Saleh, Aoudaghast, Oualâta, Tîchît ja Ouadane. Näistä kaupungeista kehittyi merkittäviä niin poliittisesti kuin kaupallisesti.

Arabialainen historioitsija Al Bakri kuvaa 1000-luvalla kirjoituksissaan, että Aoudaghast on suuri kaupunki, jossa on asukkaita 5000 - 6000. Kaupungissa on yksi suuri moskeija ja monia pienempiä. Sitä ympäröi suuret keinokastellut pellot. Oualâta oli puolestaan tärkein piste kullan ja suolan kaupassa. Samoin se toimi väliasemana Mekkaan matkaaville pyhiinvaeltajille. Koumbi Saleh oli suuri kosmopoliittinen kaupunki, joka jakautui kahteen alueeseen: 1. muslimien alueeseen, joka oli arabi-arkkitehtoorinen sekä 2.  mustien alueeseen, jossa oli perinteinen muta-olki-arkkitehtuuri. Siellä asui myös Ghanan ei-muslimi kuningas. Aoudaghast ja varsinkin Oualâta säilyttivät asemansa aina 1500-luvulle saakka, jolloin eurooppalaiset hallitsivat rannikkoalueita.

Almoravidit

Islaminusko alkoi levitä 1000-luvalla läpi läntisen Saharan lähinnä berberi- ja arabikauppiaiden toimesta ja kulminoitui arabien maahanmuuttoon. Lopullisen Länsi-Afrikan islamilaistamisen suorittivat almoravidit. Koko Mauritania käännytettiin islamilaisuuteen 1000-luvulla.

Almoravidien tarkoituksena oli perustaa alueelle poliittinen yhteisö, jossa niin eettisesti kuin juridisesti noudatetaan islamilaista lakia.

Sudanilaiset mahtivaltiot
(Koko Saharan eteläpuolista aluetta - sub-Saharaa - kutsuttaan sudanilaiseksi alueeksi)

Huolimatta almoravidien vaikutuksesta mustien sudanilaisten kuningaskuntien - Ghana, Mali ja Songhai - vaikutus Mauritanian historiaan oli merkittävä. Tämä yhteys kesti 700 vuotta: alkaen 700-luvulta aina 1400-luvulle saakka. Ghana, ensimmäinen suurista Länsi-Afrikan valtioista piti territorionaan kaakkoista osaa Mauritaniasta. Ghanan mahtiaikana  900 - 1000-luvuilla se hallitsi myös Sanhadjan Federaatiota. Tämä suuri valtio valvoi Saharan kauppareitin eteläistä päätepistettä.

Kun almoravidit valloittivat Koumbi Salehin vuonna 1076, päättyi Ghanan hegemonia alueella. Kuningaskunta jatkoi kuitenkin olemassaoloaan vielä seuraavat 125 vuotta. Legendaarinen Sundiata perusti Malin sudanilaisen kuningaskunnan. Mali laajeni 1200-luvun loppuun mennessä suureksi mahtavaksi valtioksi; käsittäen osan Mauritaniaa, Ghanan, Sahelin alueen ja Senegaljoen laakson. Sundiata otti näin haltuunsa tuottoisan Saharan kauppareittien valvonnan.

Malin valtakunta alkoi hiipua 1300-luvun lopulla sisäisten riitojen ja vasallivaltioiden kapinoinneista johtuen. Yksi kapinoitsijoista oli Gaon Songhai. Songhain valtakunta otti 1400-luvun lopulla Malin valtakunnalta valta-aseman. Se laajeni käsittämään myös koko Mauritanian ja Senegaljoen yläjuoksun alueet. 1500-luvun lopulla marokkolaiset joukot voittivat Songhain. Tähän päättyi 700-vuotta kestänyt Länsi-Afrikan mustien kuningaskuntien vaikutus alueella.