Mauritania: Historia 1900 - 2002
Lähde:  U.S. Department of State

Afrikka kärsi 1500-luvulta lähtien eurooppalaisten häikäilemättömyydestä. Eurooppa oli kiinnostunut ainoastaan kullasta, orjista ja muista luonnonvaroista. Mauritania säästyi suhteellisen hyvin - ei orjakauppaa eikä mineraalivarojen ryöstöä. Hiekka ei ollut kiinnostava hyödyke eurooppalaisille. Vuonna 1814 Ranska otti Mauritanian hallintaansa ja vuonna 1904 teki siitä siirtomaansa.

Ranska oli niin kiireinen yrityksissään valloittaa maurit pohjoisessa ja samoin sillä oli huolia muissa siirtomaissa, että se totaalisesti oli unohtanut Mauritanian suunnattomat rautavarannot - nämä Ranska huomasi vasta kun Mauritania itsenäistyi vuonna 1960. Itsenäisyyden myötä Mauritaniasta tuli islamilainen tasavalta, uusi pääkaupunki - Nouakchott  - perustettiin ja maata ryhdyttiin teollistamaan. Rautakaivokset omisti kansainvälinen konsortiumi ja paikallisille työntekijöille maksettiin heikosti palkkaa. Kahden kuukauden lakko 1960-luvun lopulla johti armeijan kanssa selkkauksiin, joissa kuoli kahdeksan kaivostyöläistä. Tämä johti siihen, että vuonna 1973 muodostettiin salainen marxistinen liitto. Vasemman siiven lisääntyvät vaatimukset vuonna 1974 aiheuttivat sen, että presidentti Ould Daddah kansallisti kaivosyhtiöt ja otti käyttöön Mauritanian oman rahayksikön - ouguiya - aikaisemman Afrikan frangin (CFA) tilalle.

Vuoden 1970 lopulla kiista Espanjan Saharasta Marokon ja Mauritanian välillä johti hallituksen kaatumiseen. Raudantuotanto laski, armeija vahvisti joukkojaan 1800 miehestä 17.000 mieheen ja Polisario-rintaman (itsenäisen Länsi Saharan  sissiryhmä, jota tukivat Algeria, Libya ja Kuuba) jatkuvat sabotaasihyökkäykset muodostuivat arkipäiväksi. Useiden vallankaappausten jälkeen kaikki mauritanialaiset vaativat luopumista Länsi-Saharasta - vielä tänäänkin kyseinen alueen omistusoikeus on auki. Uusi hallitus oli kykenemätön käynnistääkseen talouden nousuun ja vuonna 1984 tapahtui sotilasvallankaappaus.

Mauritaniassa oli 1980-luvun lopulla ikävä sisäinen taistelu, jonka taustalla oli kiista maaomaisuudesta. Kun maurien kamelit laidunsivat soninkien (he olivat Senegalin afrikkalaista alkuperää) mailla - riita oli valmis ja kaksi sonikea tapettiin. Mellakat puhkesivat Senegalista käsin ja Mauritaniassa maurien kauppoja ryöstettiin. Maurit kostivat: alueilla nähtiin kansanmurhia, raiskauksia, karkottamisia ja maaomaisuuden anastuksia sekä Gestapo-tyylisiä yllätyshyökkäyksiä. Suurimmat kärsijät olivat Senegalin kansalaiset sekä Mauritanian fulakundat, jotka pakenivat eri maiden lähetystöihin tai YK:n turviin. Kokonaisia  kyliä saarrettiin ja  heidät jätettiin autiomaahan ilman vettä ja ruokaa. Marokko, Ranska, Algeria ja Espanjan lähettivät lentokoneita pelastaakseen nämä kodittomat ihmiset. Heidät lennätettiin "kotiin" Senegaliin - maahan, jossa he eivät olleet koskaan edes käyneet. Senegal otti vastaan kaikkiaan 100.000 pakolaista Mauritaniasta.

Mauritanian hallitus tuli yhä enemmän muukalaisvihaajaksi ja sulki Senegalin rajan sekä pakotti kaikki hyväntekeväisyys järjestöt poistumaan maasta. Vain islamilaiset naapurit saivat auttaa Mauritaniaa sen itse aiheuttamissaan maanpakolaisongelmissa.

Kansainvälisen painostuksen alla Mauritaniassa saatiin aikaan uusi perustuslaki, joka salli monipuoluejärjestelmän ( tätä kutsuttiin " valvotuksi" demokratiaksi) ja eversti Maaouya Sidi Ahmed Ould Taya valittiin uudelleen presidentiksi.

Vuoden 1997 presidentinvaaleissa Taya voitti - vaaleja boikotoivat neljä pääoppositiopuoluetta. Ulkomaisten tarkkailijoiden mukaan vaalit olivat kyseenalaiset.

Mauritanian parlamentti kostuu kahdesta kamarista: 1.  Al Jamiya al-Wataniyah/Assemblée National, jossa on 81 jäsentä. Heidän toimikautensa kestää viisi vuotta ja 2. Majlis al-Shuyukh/Sénat, jossa on 56 jäsentä.

Parlamenttivaalit - al Jamiya al-Wataniyah - pidettiin 19 ja 26.10.2001. Äänestysprosentti oli 54.5% ja tulos: