Historia 1800 - 1960
Lähde:  U.S. Department of State ja Embassy of Niger, Washington, D.C.

Ranskan siirtomaavalta

Alueella olleet valtakunnat hävisivät, kun länsimaat aloittivat Afrikan valloituksensa. Tärkeimmät  tutkimusmatkailijat olivat:
 

	Mungo Park - englantilainen	1805 - 1819
	Heinrich Barth - saksalainen	1850 - 1855
	Nachtigal - saksalainen	1870
	Ev-luutnantti Monteil - ranskalainen	1891 - 1892

Ranskalaisille Nigerian valloitus oli puhtaasti sotilaallinen - he valloittivat alueita, joilla ei ollut kaupallista käyttöä. Sen sijaan englantilaisten valloitukset Länsi- Afrikassa pohjautuivat kaupankäynnin haltuunottoon.

Paikalliset kansat yrittivät torjua ranskalaisten maahan tunkeutumisen. Pohjoisessa Airin alueella tuaregit kapinoivat vuosina 1916 - 1919, mutta lopulta hävisivät taistelut. Vuonna 1900 Nigeristä tuli Ranskan sotilaallinen territorio ja vuonna 1922 Ranskan siirtomaa. Siirtomaan pääkaupunkina toimi aluksi Zinder, mutta Ranskan siirtomaahallinto teki hallintokeskukseksi Niameyn.

Niger siirtomaahistoria on samankaltainen kaikkien muiden Länsi-Afrikan ranskalaisten siirtomaiden. Ranskan Länsi-Afrikkaa hallittiin Pariisista käsin. Kenraalikuvernööri oli Dakarissa, Senegalissa ja Nigerissä oli oma kuvernööri. Ranskan perustuslaki vuodelta 1946 antoi kansalaisuuden siirtomaalaisille sekä hajautti tietyssä määrin valtaa. Maan alkuperäisväestö sai rajoitetusti osallistua alueensa poliittisiin päätöksentekoihin.

Valtameren takaisten alueiden organisaatiota muutettiin vuoden 1956 lailla .Lain tarkoituksena oli luoda siirtomaille edellytykset itsehallintoon. Joulukuun 4. päivänä 1958 Nigeristä tuli autonominen Ranskan siirtomaatasavalta.

Vuoden 1960 elokuun 3. päivänä Nigeristä tuli itsenäinen tasavalta ja maa sai oman presidentin sekä Kansalliskokouksen, jotka valittiin viideksi vuodeksi.