Historia 1960 - 2003
Lähde:  U.S. Department of State ja Embassy of Niger, Washington, D.C.

Itsenäinen Nigerin tasavalta

Itsenäisyyden 14 ensimmäisen vuoden ajan Nigerillä oli yhden puolueen siviilihallitus ja presidenttinä Hamari Diori. Sitten Nigeriä - kuten koko Sahelin aluetta - kohtasivat kuivuuskaudet, jotka kestivät Nigerissä kuusi vuotta. Niiden aiheuttamista vaurioista maa kärsii vieläkin. Tuona nälänhädän aikana löydettiin hallituksen ministereiden hallusta ruokavarastoja ja tämä teki lopun Diorin valtakaudesta. Eversti Seyni Kountché suoritti verettömän vallankaappauksen.

Ajoitus oli Kountchelle muutenkin oivallinen, sillä pian presidenttiyden alkamisesta maasta löydettiin uraaniesiintymä. Nigeristä tuli viidenneksi suurin uraanin tuottaja ei-sosialistisessa maailmassa. Tämä odottamaton onnenpotku toi tullessaan suuria unelmia - samppanjaa, kaviaaria ja suuria toiveita. Valitettavasti vain yrittäjät ja kyynärpäätaktikot hyötyivät tästä. Köyhät pysyivät köyhinä. Näistä unelmista tuli sitten loppu, kun uraanin markkinahinnat laskivat - uraanibuumi romahti. Uraanista saadut rahavirrat oli ohjattu laittomille osapuolille ja/tai lähetetty ulkomaille. Kadut täyttyivät ex-yrittäjistä, jotka olivat tehneet vararikon.

Maa kärsi kuivuuden aiheuttamasta hädästä ja kun vielä korruptio rehotti tilanne oli valmis:  eversti Ali Saibou otti vallan käsiinsä ja lupasi maalle demokratian ja uudistuksia. Pian huomattiin, että lupaukset olivat vain retoriikkaa - varsin vähän uudistuksia toteutettiin. 1980 ja 1990 luvuilla monet kaupungit lamaantuivat opiskelijoiden mielenosoituksista ja työläisten lakoista. Suurinta haittaa hallitukselle aiheutti kuitenkin Agadezissa syntynyt Tureg- kapinallisten liike.

Vuonna 1990 tuaregit käynnistivät täysimittaisen hyökkäyksen hallitusta vastaan - tyhjät lupaukset parannuksista ja samalla kansan tyhjät leipälaatikot. Kuivuus, aavikoituminen, yhteiskunnan uudistuminen ja urbanisoituminen olivat uhka perinteisille tuaregien elämäntavoille. Monien vuosien neuvottelujen jälkeen hallitus lupasi tuaregeille rahallista apua ja sen, että he saavat säilyttää kulttuurinsa. Apua eikä rahaa koskaan tullut. Maassa rehottivat kapinat, sodat ja laittomuudet koko vuoden 1990.

Vuoden 1991 heinäkuussa maahan asetettiin kansallinen konferenssi valmistelemaan uutta perustuslakia ja järjestämään vapaat ja rehelliset vaalit. Keskustelut olivat ajoittain varsin riitaisia, mutta professori Andre Salofoun johdolla saatiin aikaan siirtymäkauden hallitus. Se aloitti toimintansa lokakuussa 1991 ja hoiti tehtäviään kunnes kolmas tasavalta aloitti huhtikuussa 1993.

Vuoden 1996 Ibrahim Baré Mainassara astui presidentin virkaan. Maa palasi takaisin levottomuuksien, lakkojen ja tuaregienn kapinoinnin aikaan.

Huhtikuussa 1999 majuri Daouda Malam Wanke syrjäytti Barren ja muodosti maalle väliaikaisen neuvoston. Uusi perustuslaki hyväksyttiin heinäkuussa 1999 ja presidentinvaalit pidettiin loka- ja marraskuussa 1999. Kahden pääpuolueen turvin presidentiksi valittiin Mamadou Tandja.

Vaikka seuraavat vuodet olivat vakaita, niin levottomuudet kansan keskuudessa olivat ainainen uhka, sillä maan taloudellinen tilanne oli surkea.