Orjuus Nigerissä:
Lähde: Slevery In Niger, www.antislavery.org/index.htm

Orjuus Ranskan siirtomaavallan aikana

Maan tapa oli ollut, että sodissa voittajat ottivat itselleen orjia, joita sitten myös myytiin eteenpäin.

Ranskan siirtomaahallinto kumosi kaikki afrikkalaiset kuninkudet päällikkyydet. Yleissäädöksesksi tuli, että kaikkia - myös orjia - tuli kohdella tasavertaisesti. Tämä oli käsittämätöntä orjille, koska he eivät olleet koskaan omistaneet mitään mikä ei olisi kuulunut heidän isännilleen. Siirtomaahallinto teki lopun ylivallasta.

Periaatteessa orjuuden olisi pitänyt loppua nyt itsestään. Siirtomaahallinto siirtyi vähitellen rannikolta  sisämaahan. Vuoteen 1900 mennessä ranskalainen hallinto oli jo edennyt Tsad-järvelle saakka.

Sillä, että Ranska oli virallisesti hyväksynyt orjuuden lakkauttamisen vuonna 1848, ei ollut mitään merkitystä Afrikassa. Ranskalaisetn arvot - vapaus, veljeys ja tasa-arvo - siirrettiin pian syrjään voittoisten taistelujen tieltä. Sotilaiden sallittiin pakottaa valloitetut orjikseen ja heidän omaisuutensa ryöstettiin.

Esimerkiksi Birmin Konnin voiton jälkeen 700 naista jaettiin sotilaille. Ranskalaisen kapteenin katkeruus kuvastuu hänen lausunnostaan: " Jos ministeriö pysyy saitana, niin minun on maksettava  miehilleni palkka ryöstösaaliina ja orjina."

Kun Ranskan Länsi-Afrikassa ns. tilanteen rauhoittumisvaihe oli ohi, ei orjuudesta puhuttu mitään. Se, että täällä olisi otettu käyttöön Ranskan lait ei toteutunut. Alueen väestö jaettiin kahteen ryhmään: alkuperäisväestö ja ranskalaiset. Alkuperäisväestöä koski omat lakinsa ja orjuuden poistaminen ei ollut tärkeää. Jos se olisi otettu esille, seurauksena olisi ollut paikallisten päälliköiden vihamielisyydet ja uudet taistelut. Paikalliset orjuuskäytänteet jatkuivat.