Orjuus Nigerissä:
Lähde: Slevery In Niger, www.antislavery.org/index.htm

Esipuhe

Yleensä kun puhutaan Afrikan orjista ja orjuudesta tulee mieleen paljon puhuttu orjakauppa - johtuen jo pelkästään sen suuruusluokasta ja sen aiheuttamista tuhoista kokonaisille yhteiskunnille.

Historia tekee varsin selväksi sen, että Afrikalla on itsellään pitkät perinteet orjuuteen. Tutkimukset osoittavat selvästi, ettei ainoastaan Euroopalla ja Amerikalla ole velkaa Afrikalle. Tosin kohtalainen osuus näiden kahden mantereen hyvinvoinnista tulee afrikkalaisten - etenkin mustien - hiestä, kyynelistä, verestä ja kärsimyksistä.

Orjuus on usein ollut alkusoitto orjaksi otetun kansan kansanmurhalle. Kysymys, joka herää on: erottaako ihmisen eläimestä ihon väri vai kieli. Toisin sanoen, "Loiko Jumala neekerit samaan aikaan lintujen ja matelijoiden kanssa vai kuudentena päivänä ihmisen kanssa?" (Lengelle, Encylopaedia Universalis, 1980, sivu 445). Kuvatessaan orjuuden alkuaikoja Lengelle tuo esille "lievän" orjuuden muodon. Siinä ihminen ei enää karsi pois vihollisiaan, jotka kilpailevat kulutuksesta. Sen sijaan, että käyttäisi itse niitä kulutushyödykkeenä (kannibalismi), hän tekeekin heistä apulaisiaan, jotka sitten parantavat omistajan elinmahdollisuuksia.

Tämän lievän orjuuden vastakohtana on toinen orjuuden muoto, jossa ihminen on saatettu osaksi karjalaumaa. Tässä järjestelmässä ihmisestä tulee toisen omaisuutta kuten on hevonen tai lehmä. Orjan voi nyt myös lainata tai vuokrata toiselle. Orjuudessa on kaksi perustavaa laatua olevaa piirrettä: rasismi ja sosiaalinen epäoikeudenmukaisuus. Yhteiskunta, joka harjoittaa orjuutta, kieltää toisen ihmisarvon. Tämän määritelmän mukaan orjuutta esiintyy vielä nytkin eli 2000-luvulla. Lengelle tosin erehtyi väittäessään, että orjuus päättyi Euroopassa 1700-luvulla ja muualla maailmassa 1800-luvulla.

Todellisuus on kuitenkin se, että orjuutta esiintyy 2000-luvulla Afrikassa ja ennen kaikkea Nigerissä. Nigerissä esiintyy kolmenlaista orjuutta:

1. Puhdas ja yksinkertainen orjuus on sitä, että orja on kuormajuhta. Hän työskentelee päivät ja yöt ilman palkkaa ja hän on kaiken mahdollisen ja mahdottoman ahdistelun kohteena sekä isännän oikkujen uhri.

Tästä on useita esimerkkejä - otan esille tässä vain yhden - lue suoraan lähteestä muut:

Sanomalehti Alternative toi esille 28.07.2000 erityisasiakirjan orjuudesta. Se oli otsikoitu "Häpeällistä orjuuskäytäntöä Nigerissä vuonna 2000". Asiakirja sisälsi paenneen orjan Tumajet Ghousmanen haastattelun: " Minut oli annettu häälahjana. Emäntäni aviomies oli Nigerin tasavallan turvajoukkojen jäsen (...), mutta siitä huolimatta sain kärsiä paljon. Minua lyötiin, jossa ruoassa oli liian vähän suolaa. Minut kutsuttiin eräänä päivänä viime vuonna paikalle, kun minun 8 vuoden ikäistä lastani rankaistiin. Hän oli tuonut eläimet laitumelta ja silloin muutamat vahvemmat lapset olivat pakottaneet lapsen karkuun. Hän palasi kotiin. Isäntä oli varsin vihainen ja hakkasi lapseni ja minut. Käteni olivat monta kuukautta käyttökelvottomana. Isännän mielestä me olemme vain välineitä kuten tuoli, survin tai mortteli.

2. Toinen orjuuden laji pohjautuu maan ja ihmisten kokonaisvaltaiseen omistamiseen. Osassa Länsi-Nigeriä on tästä täydellisestä orjuudesta lievempi muoto. Siinä orja voi saada isännältään maata viljelläkseen sitä. Mutta kun sitten tulee sadonkorjuun aika, isäntä määrittää minkä osan sadosta hän ottaa. Orjalla ei ole sanan sijaa tähän eikä hän voi edes pyytää palkkaa tai muuta kompensaatiota menetetystä sadostaan. Näissä tapauksissa isännän ja orjan suhde ei merkitse väkivaltaa, vaan omistussuhdetta. Tällaista käytäntöä nimitetään usein passiiviseksi orjuudeksi.

3. Kolmas orjuuden lajia kutsutaan nimellä Wahaya. Tietyt rikkaat ihmiset tai ylhäiset henkilöt samoin kuin monet päälliköt ja tärkeät Maraboutit (Koraanin opettajat) ostavat nuoria tyttöjä jalkavaimoikseen. Nuoret tytöt tekevät taloustyöt ja palvelevat isäntäänsä. Teoriassa jalkavaimosta voi tulla laillinen vaimo, jos hän tulee raskaaksi , mutta vain jos hän synnyttää poikalapsen. Perinteiden mukaan jalkavaimon omat lapset kilpailevat isännän suosiosta.

Orjuuden jäänteitä esiintyy vielä vaikkakin rajoitetusti. Orjien jälkeläisiä on autettu vapautumaan kakista sidoksista orjuuteen. Tällaiset henkilöt elävät normaalia elämää - he hallitsevat omaisuuttaan, voivat ostaa ja myydä. Toisaalta yhteiskunta ei salli avioliittoja heidän ja sellaisten välillä, joilla ei ole orjataustaa. Yhteiskunta luokittelee heidät eräänlaiseen suljettuun yhteiskuntaluokkaan - kastiin. Esimerkkinä olkoon Biga, sairaanhoitaja, joka opiskeluaikanaan tutustui nuoreen naiseen, josta myöhemmin tuli hänen vaimonsa. Ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen, kun mies tuli kotiin vaimo oli lähtenyt ilman lasta. Vaimon veli oli kertonut, että aviomiehellä on orjatausta. Vaimo muutti Libyaan. Toinen esimerkki: vuonna 2002 korkea-arvoinen armeijan upseeri vietti häitään tohtori morsiamensa kanssa. Seuraavana päivänä, kun vieraat kokoontuivat uskonnollisin seremonioihin avioliitto purettiin, koska vaimo oli orjan jälkeläinen.

Tämän päivän orjuus Nigerissä
Bernard Dobord, "The Conspiracy of Silence, La chronique, June 2002, Journal of the French Section of Amnesty International

Bernard Dobord toteaa, että Nigerissä on käytössä todellista orjuutta sen kaikissa muodoissa vastoin kaikkia kansainvälisiä sopimuksia. Orjuutta ei käytännössä  riittävästi kielletä. Vierailtuaan Nigerissä hän kirjoittaa seuraavaa: " Yleisesti ei ole tiedossa se, että Nigerissä suunnaton määrä miehiä ja naisia on orjaomistajien omaisuutta aivan kuten karja. Orjuus on arkipäivää Nigerissä ja pohjautuu tapoihin, kulttuuriin ja historiaan. Se on jotain sellaista, josta ei puhuta. Kautta maan, ne joilla olisi valtaa puhua ovat orjaomistajia, heidän perheenjäseniä tai orjaomistajien jälkeläisiä. Orjuudessa elävät eivät puhu asemastaan, koska sillä ei ole merkitystä. Monet eivät valita kohtaloaan, koska heille on vakuutettu, että heidän asemansa on Jumalan tahto. Käytännössä on sovittu, että orjuudesta ei puhuta.
Niger on yksi maailman köyhimmistä maista,  joka elää suurelta osin kansainvälisen avun turvin. Niin viranomaiset kuin maan eliitti eivät halua, että kuvaa Nigeristä mustamaalataan sillä, että maa sallii orjuuden."

Edellä mainittu on realistinen kuva tilanteesta Nigerissä, missä sadat ihmiset osallistuvat sovittuun vaitioloon omahyväisesti sanomalla: "Jos orjuutta esiintyy, todistakaa se."

Orjuutta on edelleen Nigerissä, vaikka vuonna 2004 astui voimaan uusi orjuuden kieltävä laki. Lue tämän sivuston kohdista "Historia/2005 ja Historia/2007" tilanteesta lisää.