Saint Helena: Historia
 

Varhainen historia

Saaren löysi 21.05.1502 portugalilainen purjehtija Juan da Nova Castella. Tämän jälkeen portugalilaiset käyttivät saarta laivojensa, jotka palasivat Itä-Intiasta, vesivarojen ja ruokavarstojen täydennyspaikkana. He myös salasivat varsin pitkään saaren muilta merenkulkijoilta. Kuitenkin vuonna 1588 englantilainen purjehtija Thomas Cavendish rantautui saarelle. Tämän jälkeen portugalilaiset, englantilaiset ja hollantilaiset Itä- Intiaan suuntautuvat kauppalaivastot käyttivät saarta elintarvikkeiden täydennyspaikkana. Vuonna 1633 saari oli käytännössä hollantilaisten hallinnassa, vaikka he eivät sitä kuitenkaan valloittaneet.

Englannin Itä-Intian kauppakomppanian aika

Saarta ei asutettu ennen vuotta 1659, jolloin Englannin Itä Intian Kauppakomppania vaati saarta itselleen ja asutti sen. Saaren ensimmäiset asukkaat olivat kauppakomppanian työntekijöitä ja englantilaisia uudisasukkaita, joilla oli orjia Etelä-Aasiasta - Goasta, Itä-Intiasta - Malesiasta ja Madagaskarilta.

Napoleonin karkotus

Saint Helenan kohtalo muuttui dramaattisesti kun Napoleon karkotettiin saarelle vuona 1815. Suuri vankila rakennettiin ja sotalaivat partioivat saarta jatkuvasti. Linnoitusten rauniot ja ruostuneet tykit ovat edelleen nähtävissä saarella. Napoleonin kuoleman jälkeen vuonna 1821 lähes kaikki vankilat poistettiin käytöstä.

Englannin siirtomaa-aika

Englannin Itä- Intian Kauppakomppanian hiipuminen johti siihen, että Saint Helanasta tehtiin Englannin kruunun siirtomaa vuonna 1834. Tällä siirrolla saaren hyvinvointi romahti.  Darwin, joka vieraili saarella vuonna 1836 sanoi, että " niin pienellä alueella, joka on käyttökelvotonta, on ihmeellistä, että niin moni ihminen (noin 5000) kykenee elämään".

Saint Helenan tulevaisuus heikkeni myös, kun Suezin kanava avattiin vuonna 1869. Tämä tarkoitti sitä, että yhä harvemmin laivat käyttivät saarta täydennyspaikkanaan.

Tämän vuosisadan alussa saaren talous oli paljolti riippuvainen yhdestä hyödykkeestä - Uuden Seelannin pellavasta. Pellavaa viljeltiin laajalti saaren keskiosissa ja siitä tehtiin teollisesti lankaa ja köyttä. Vuonna 1966 saaren pellavatuotteiden kysyntä väheni lähes kokonaan. Vielä tänään saarella kasvaa kyseistä pellavaa saaren sisäosissa.