São Tomé ja Principe: Historia 1990 - 2001
Lähde: U.S. Department of State

Lyhyt kausi kohti kommunismia

Uusi presidentti - Manuel Pinto da Costa - oli uudenaikainen, mutta joutuin kohtaamaan talouskriisit ja hallituksensa radikaalien jäsenten vaatimukset.. Hän aloitti varsin kiristävällä politiikalla. Suurin osa plantaaseista kansallistettiin - kukaan ei saanut omistaa yli 100 hehtaaria. Kansan keskuudessa syntyi "poliisijoukkoja", jotka työskentelivät työpaikoilla ja maa ajautui paljolti Angolan apuun. Kun maan taloudelle jäivät vain rippeet läntisestä Euroopasta, hallitus kääntyi kommunistisen blokin puoleen. Lukemattomia laivoja ja lentokoneita ilmestyi Sao Tomen ja Pincipen vesille ja ilmatilaan. Monet oppositiojohtajat lähtivät maanpakoon Gaboniin - maastamuutto sai suuret mittasuhteet. Vuonna 1978 maahan saapui vielä 1000 asiantuntijaa Angolasta täydentämään maassa jo olevia Kuuban ja Angolan joukkoja. Suuremmilta invaasioilta kuitenkin vältyttiin.

Takaisin kohti länttä

Euroopassa tapahtunut kommunismin luhistuminen käänsi Sao Tomen ja Principen katseet takaisin länteen. Vuonna 1991 Sao Tomesta tuli yksi ensimmäisistä Afrikan valtioista, joka omaksui demokraattiset uudistukset  ja muutokset perustuslaissa - oppositiopuolueiden laillistaminen - johtivat vuoden 1991 vaaleihin, jotka olivat väkivallattomat, vapaat ja rehelliset. Maalle valittiin uusi presidentti  Miguel Trovoada - entinen pääministeri, joka oli ollut maanpaossa vuodesta 1986 lähtien - vaikka hänen  Demokraattinen Toiminnan Puolue (ADI) menetti suuren osan äänistä.

Vuoden 2001 vaaleissa Fradique de Manezes valittiin presidentiksi. Presidentti valitaan kansanäänestyksellä ja hänen virkakautensa kestää viisi vuotta.