Somalian historia: Adal
Lähteet:  1,2,3,4, 13,14
 

Näistä sulttaanikunnista huomattavin oli Adal. Pienimmät sulttaanikunnat olivat lähinnä kaupunkivaltioita ja toimivat kauppapaikkoina, joissa paimentolaiset myivät karjaa ja suitsukepuuta. Samalla heihin tarttui islamilainen kulttuuri. Vuosisatojen kuluessa arabialaiset kaupungit somalialaistuivat omaksuen somaleilta kielen ja  kulttuurin, mutta säilyttäen uskonnon, josta tuli myös ympäröivän puoliaavikkoalueen uskonto.

Adal oli vauras arkkitehtuurisesti pitkälle kehittynyt valtio. Siellä oli upeita moskeijoita sekä hyvä koulujärjestelmä. Adal kuitenkin törmäsi laajennushakuiseen Etiopiaan (Abessinia). Satojen vuosien ajan ennen 1400-lukua oli alueelle tulleen uuden islamilaisen asutuksen ja Etiopian kristillisen negusen (kuningas) välillä vallinnut suvaitsevaisuus. Vaikka muslimiarmeijat olivat nopeasti valloittaneet Persian ja Ottomaanien alueet, ne eivät julistaneet jihadia (pyhää sotaa) Etiopialle.

Islam - kristinuskosuhde katkesi agressiivisen Etiopian negusen Yeashaq:n hallituskaudella (1414 - 1429). Etiopian kuningas julisti muslimit "Jumalan vihollisiksi". Hän valloitti vuonna 1415 Ifatin - sulttaanikunnan. Yeshaq tuhosi Ifatin armeijan ja pakotti Ifatin sulttaanin Saad ad Dinin pakenemaan nykyisen Djiboutin alueelle, jossa hänet sitten surmattiin.

Arabijohtoiset sulttaanikunnat kävivät 1500-luvun alkupuolella suuria taisteluja Etiopiaa vastaan Afrikan sarven hallinnasta. Karismaattinen imaami Ahmad Guray:n (1506 - 1543) johdolla Etiopia vallattiin muutamaksi vuodeksi. Portugalilaisten joukkojen, joita johti Pedro da Gama ( Vasco da Gaman poika ), Etiopian sotaonni kääntyi. Ifat tuhoutui ja Adalin sulttaanikunta siirsi hallintonsa Danakilin keitaalle.
Somalit jatkoivat elämäänsä ilman ulkopuolista hallintoa, sillä vaikka Etiopia oli voittanut sulttaanikunnat, se ei kuitenkaan kyennyt hallitsemaan somaleita.