Vuonna
1955
Ranskan hallinnoimasta Togosta tuli
autonominen Ranskaan
kuuluva tasavalta,
joka nautti YK:n suojelusta. Maan lakiasäätävällä
kokouksella, jonka jäsenet valittiin yleisillä ja yhtäläisillä
vaaleilla, oli huomattava vaikutus maan sisäisissä asioissa.. Tätä
kokousta johti maan (Togo) vaaleilla valittu pääministeri. Työn
tuloksena maalle hyväksyttiin kansanäänestyksellä vuonna 1956
perustuslaki.
Syyskuun 10-päivänä 1956
Nicolas Grunitzkystä
tuli Togon
tasavallan
ensimmäinen pääministeri. Vaaleissa ilmenneiden
laittomuuksien vuoksi uudet vaalit pidettiin vuonna 1958. Nämä vaalit
voitti Sylvanus Olympio.
Vuoden
1960 huhtikuun
27-päivänä Togosta tuli sitten täysin itsenäinen tasavalta, jonka
ensimmäisenä
presidenttinä toimi
Sylvanus Olympio.
Uusi vuoden 1961
perustuslaki vakiinnutti maahan toimeenpanevina eliminä presidentin,
jonka virkakausi kestää 7 vuotta sekä kansalliskokouksen. Perustuslain
mukaan presidentin valtaan kuuluu mm. nimittää ministerit ja
tarvittaessa hajottaa kansalliskokous. Vuoden kansalliskokousvaaleissa,
johon Nicolas Grunitzkyn puolue ei voinut osallistua, Olympion oma
puolue sai 90% annetuista äänistä ja kaikki kansalliskokouksen 51
paikasta. Hänestä itsestä tuli näin maan ensimmäinen vaaleilla valittu
presidentti.
Näinä aikoina maahan
syntyi neljä merkittävää poliittista puoluetta:
1. vasemmisto Juvento ( togolaisten nuorten liitto)
2. Union Democratigue des Populations Togolaise (IDPT)
3. Parti Togolais Du Progres (PTP), jonka perusti Grunitzky ja jolla oli
vähän kannatusta
4. Unite Togolaise (UT), prsedentti Olympion puolue.
Puolueiden kilpailu
olemassaolosta oli alkanut jo niin varhain kuin 1950-luvulla. Kilpailu
huipentui siihen, kun presidentti Olympio lakkautti oppositiopuolueet,
koska niillä oli ollut salaliitto hallituspuoluetta vastaan. Monet
opposition aktiivit jäsenet joutuivat pakenemaan maasta mukaan lukien
Grunitzky välttyäkseen pidätyksiltä. |