|
Vuoden 1979 lopulla Eyadema aloitti maan kolmannen tasavaltakauden ja
maa siirtyi uuteen siviilihallintoon - hallitus käsitti sekä siviili-
että sotilasjäseniä. Vuoden 1979-80 vaiheessa pidetyissä presidentin
vaaleissa hän keräsi 99.97% äänistä.
Syyskuun 27. päivä 1986 70
toisinajattelevaa sotilasta, jotka tulivat Ghanasta Lomén, yrittivät
kaataa Eyademan hallituksen - siinä kuitenkaan onnistumatta.
Vuosina 1989 - 1990
Togossa, samoin kuin monessa muussakin maassa, puhalsivat demokraattista
muutosta vaativat tuulet, jotka tulivat lähinnä Itä-Euroopasta ja
Neuvostoliitosta. Lokakuussa 1990 hallitusta vastustavat opiskelijat
saivat aikaan mielenosoituksia ja mellakoita pääkaupungissa Loméssa.
Hallitusta vastustavat mielenilmaisut ja väkivaltaisuudet johtivat
yhteenottoon hallituksen turvallisuusjoukkojen kanssa. Nämä taistelut
kestivät kuukausia.
Huhtikuussa 1991 maan hallitus aloitti neuvottelut uudelleen syntyneiden
oppositioryhmien kanssa. Neuvottelujen tuloksen saatiin aikaan mm. se,
että maanpaossa olleet saattoivat palata takaisin. Yleislakon ja
mielenosoitusten myötä hallitus ja oppositio allekirjoittivat sopimuksen
siitä, että "kansallinen kokous" pidettäisiin 12.06.1991.
Kansallinen kokous
(foorumi) pidettiin heinäkuussa 1991 ja heti se julistautui
täysivaltaiseksi "Kansalliseksi konferenssiksi". Huolimatta hallituksen
useista vastustuskista konferenssi laati väliaikaisen perustuslain. Sitä
nimitettiin 1-vuotisen siirtymäkauden hallintojärjestelmäksi, jonka yhtenä
tehtävänä oli järjestää uudet hallitusvaalit. Konferenssi valitsi Joseph Kokou Koffigohin, juristin ja ihmisoikeusryhmän johtajan,
pääministeriksi. Presidentti Eyadema pysyi virassaan vastustuksista
huolimatta.
Taistelu tavoitteista
presidentin ja vastapuolen välillä kesti kolme vuotta, jona aikana
presidentti piti ylintä valtaa. Poliittinen lamaannus ja ajoittaiset
väkivaltaisuudet sävyttivät tätä aikaa. Siirtymäkauden lainsäädäntöelimen
järjestämä äänestys, jonka tarkoituksena oli hajottaa presidentin puolue
RPT, johti siihen, että maan armeija hyökkäsi pääministerin toimistoon
3.12.1991 ja vangitsi pääministerin. Tämän seurauksena pääministeri Koffigoh
muodosti toisen siirtymäkauden hallituksen tammikuussa 1992, jossa
huomattava osa ministereistä oli presidentin puolueesta.
Oppositiojohtaja Gilchrist Olympio, joka oli surmatun presidentin
Sylvanus Olympion poika, joutui väijytykseen ja haavoittui vakavasti
5.5.1992. Väijytyksen takana olivat sotilaat.
Heinä- elokuussa
osapuolet sopivat uudesta poliittisesta sopimuksesta. Syyskuun
27. päivänä 1992 saatiin aikaan Togon neljännelle tasavallalle uusi
perustuslaki.
Tammikuussa 1993
presidentti Eyadema ilmoitti, että siirtymäkausi on loppu ja uudelleen
nimitti pääministeriksi Koffigohin. Tämä aikaansai yleisiä
mielenosoituksia ja tammikuun 25. päivänä maan turvallisuusjoukot
avasivat tulen rauhaomaiseen mielenosoitukseen - ainakin 19 kuoli.
Seuraavina päivinä oppositio haavoitti tai tappoi useita
turvallisuussotilaita väijytyksistä. Tammikuun 30. päivänä 1994 sotaväen
osastot suorittivat 8 tuntia kestävän rynnäkön pääkaupunkiin Loméen - surmansa sai ainakin 12 henkilöä. Tämä tapaus olojen
epävakauden lisäksi aikaansai sen, että yli 300.000 togolaista pakeni
pääkaupungista naapurivaltioihin - Beniniin, Ghanaan tai Togon
sisämaahan. Suurin osa heistä pääsi palaamaan kotiinsa 1996, mutta osa
jäi pakolaisiksi vieraisiin maihin.
Vuoden 1993 maaliskuun
25. päivänä ryhmä togolaisia toisinajattelevia hyökkäsi
pääkaupunki Loméen - iskujoukko tuli Ghanasta. Tarkoituksena oli tappaa
presidentti - siinä ei kuitenkaan onnistuttu.
Yhä kasvavan niin
kotimaisen kuin ulkomaisen painostuksen alla sekä yleislakon vuoksi,
hallitus taipui neuvotteluun opposition kanssa vuoden 1993 alussa.
Ouagadougoussa
(Burkina Fason pääkaupunki) 11.07.1993 käydyt neuvottelut päätyivät
sopimukseen tulevista presidentin- ja hallitusvaaleista.
Presidentinvaalit pidettiin 25.08, mutta kiireestä ja puutteellisista
vaalivalmisteluista (nämä aiheuttivat pelkoa vilpistä) sekä opposition
huonoista mahdollisuuksista vaalikampanjaan, oppositio ehdokkaat -
entinen ministeri, kenraali Edem Kedje ja tuomari Yawovi Agboyibo
putosivat kilpailusta juuri ennen vaaleja. Presidentti Eyadema voitti
vaalit - 96.42% annetuista äänistä. Ainostaan 36% äänesti - muut
boikotoivat vaaleja.
Epävakaudet olivat
arkipäivää Togossa. Tammikuussa 1994 aseistautuneet toisinajattelijat
hyökkäsivät Ghanasta käsin hallituksen joukkoja vastaan pääkaupungissa
Loméssa. Presidentti selvisi vahingoittumatta ja Togon armeijan
hyökkäykset aiheuttivat satojen siviilien kuoleman. Hallitus järjesti
lain määräämät vaalit 5. ja 20. helmikuuta. Yleisissä ja vapaissa
vaaleissa - kansainvälisten tarkkailijoiden ollessa paikalla -
oppositiopuolueiden - UTD ja CAR - allianssi voitti enemmistön
kansalliskokouksessa. Huhtikuun 22. päivänä presidentti nimitti Edem
Kodjon - pienen oppositiopuolueen UTD:n johtajan - pääministeriksi,
vaikka Yawovi Agboyibon CAR-puolue oli saanut enemmän paikkoja
kansalliskokouksessa. Kodjon ottaessa vastaan pääministerin tehtävät,
CAR-puolue irtisanoi yhteistyösopimuksen ja kieltäytyi osallistumasta
hänen hallitukseensa.
Vuoden 1998 kesäkuun
presidentinvaaleissa hallitus asetti esteitä kansalaisten aktiiville
äänestykselle. Vaalien jälkeen Togon sisäministeriö kertoi, että Eyadema
oli voittanut vaalit 52% äänimäärällä. Vaikka hallitus ei avoimesti
jarruttanut opposition toimintaa, niin presidentti käytti sotilaallista
voimaa ja hallitus salli kansalaisten pelottelun ja ahdistelun. Kaikki
maan toimintaan ja päätöksien tekoon keskittyi nyt presidenttiin.
|