|
Viisi Daju-ryhmää
muodostavat vanhimmat yhteisöt Länsi-Sudanissa ja itäisessä Tsadissa.
Heidän historiansa käsittää itsenäisen hallinnon ja sodat lukusia
naapureita vastaan. Dajut muuttivat idästä päin 1100- 1200 luvuilla ja
perustivat valtion Sudanin Dar Fur alueelle. Tunjorit kukistivat
Daju-dynastian 1500-luvulla. Onneksi dajuille heidän kuninkaansa pakeni
ja perusti pienen kuningaskunnan Dar Silaan.
Tsadin dajut kutsuvat
itseään nimellä "Daju Sila" ja Sudanin puolella asuvat dajut nimittävät
itseään nimellä "Fininga". Eräät muut daju-ryhmät nimetään
asuinalueensa mukaan tai daju-kielen murteen mukaan.
Daju-kieli kuuluu
itäisiin sudanilaisiin kieliin. Nuoret dajut kyläkouluissa oppivat
arabiaa päntätessään koraania päähänsä. Käytännössä he ovat
kaksikielisiä.
Kuinka dajut elävät ?
Useimmat dajut ovat
maanviljelijöitä ja heidän taloutensa perustuu viljan tuotantoon.
Tärkeimmät viljelykasvit ovat:
hirssi,
durra ja
maissi. Metsästä
kerätään lisäksi hunajaa, marjoja ja hedelmiä. Samoin metsästys tuo
lisää apetta ruokapöytään.
Daju-kylissä talot ovat
pyöreitä ja kartiokattoisia. Kaupunkitalot puolestaan ovat suorakaiteen
muotoisia ja ne on tehty savitiilistä tasakattoisiksi. Kylässä nuoret
pojat ja tytöt kuuluvat jäseninä kylänyhteisöön ja heidän tehtävänään on
mm. pitää kylä siistinä ja järjestää kylän tanssiaisia.
Daju-yhteisö on
patriarkaalinen, jossa perhettä johtaa suvun vanhin mies. Kaikki
vanhemmat toivovat saavansa miespuolisen perijän ja pojat saavat lapsena
osakseen hemmottelua. Kun poika tulee nuoruusikään, niin pojan
"edustaja" lähestyy nuoren tytön vanhempia ja ehdottaa avioliittoa. Nyt
nuori mies saa monia vastuita: hänen on muokattava peltoja, kylvettävä
vilja, huolehdittava elintarvikkeiden ostamisesta ja käytävä kauppaa
markkinoilla.
Naiset ovat miehen
alaisia. Naisten tehtäviin kuuluu hirssi ja durran kylväminen, ruoan
valmistus, kuivien elintarvikkeiden osto markkinoilta, kanojen ja munien
myynti ja ennen kaikkea niin monen lapsen synnyttäminen kuin
mahdollista. Vaimojen odotetaan miellyttävän miehiään ja kasvattavan
lapset ilman miehen apua.
Daju-naisilla on monia
ainutlaatuisia tapoja kaunistaa itsensä. He valkaisevat hampaansa
tikuilla; tatuoivat silmäluomensa, ikenensä ja huulensa akakian
piikeillä; he ovat sukulaisten keskuudessa myös rinnat paljaina.
Aikaisempina aikoina
sulttaanilla ( muslimi hallitsija) oli herruus kaikkiin daju-heimoihin.
Tänään kuitenkin sulttaanilla on nimellinen valta - hän lähinnä
järjestää uskonnolliset seremoniat. Sulttaanius periytyy isältä pojalle
ja sulttaaniperheellä on tiettyjä etuoikeuksia.
Daju-kansa jakautuu klaaneihin ( ns. laajennettu perhe) ja jokaisella
klaanilla on johtajansa, jota kutsutaan nimellä letuge. Letugen
tehtäviin kuuluu avustaa sulttaania.
Mihin dajut uskovat?
Dajut ovat olleet
muslimeja 1400-luvulta lähtien.
|