www.afrikkanet.fi

Daju, Bokoruge
Lähde: Bethany World Prayer Center

 

   
     

 

Photo source: Bethany World Prayer Center, © 1999.
Used with permission from
Adopt-A-People Clearinghouse.
 
Viisi Daju-ryhmää muodostavat vanhimmat yhteisöt Länsi-Sudanissa ja itäisessä Tsadissa. Heidän historiansa käsittää itsenäisen hallinnon ja sodat lukusia naapureita vastaan. Dajut muuttivat idästä päin 1100- 1200 luvuilla ja perustivat valtion Sudanin Dar Fur alueelle. Tunjorit kukistivat Daju-dynastian 1500-luvulla. Onneksi dajuille heidän kuninkaansa pakeni ja perusti pienen kuningaskunnan Dar Silaan.

Tsadin dajut kutsuvat itseään nimellä "Daju Sila" ja Sudanin puolella asuvat dajut nimittävät itseään nimellä "Fininga". Eräät muut daju-ryhmät  nimetään asuinalueensa mukaan tai daju-kielen murteen mukaan.

Daju-kieli kuuluu itäisiin sudanilaisiin kieliin. Nuoret dajut kyläkouluissa oppivat arabiaa päntätessään koraania päähänsä. Käytännössä he ovat kaksikielisiä.

Kuinka dajut elävät ?

Useimmat dajut ovat maanviljelijöitä ja heidän taloutensa perustuu viljan tuotantoon. Tärkeimmät viljelykasvit ovat: hirssi, durra ja maissi. Metsästä kerätään lisäksi hunajaa, marjoja ja hedelmiä. Samoin metsästys tuo lisää apetta ruokapöytään.

Daju-kylissä talot ovat pyöreitä ja kartiokattoisia. Kaupunkitalot puolestaan ovat suorakaiteen muotoisia ja ne on tehty savitiilistä tasakattoisiksi. Kylässä nuoret pojat ja tytöt kuuluvat jäseninä kylänyhteisöön ja heidän tehtävänään on mm. pitää kylä siistinä ja järjestää kylän tanssiaisia.

Daju-yhteisö on patriarkaalinen, jossa perhettä johtaa suvun vanhin mies. Kaikki vanhemmat toivovat saavansa miespuolisen perijän ja pojat saavat lapsena osakseen hemmottelua. Kun poika tulee nuoruusikään, niin pojan "edustaja" lähestyy nuoren tytön vanhempia ja ehdottaa avioliittoa. Nyt nuori mies saa monia vastuita: hänen on muokattava peltoja, kylvettävä vilja, huolehdittava elintarvikkeiden ostamisesta ja käytävä kauppaa markkinoilla.

Naiset ovat miehen alaisia. Naisten tehtäviin kuuluu hirssi ja durran kylväminen, ruoan valmistus, kuivien elintarvikkeiden osto markkinoilta, kanojen ja munien myynti ja ennen kaikkea niin monen lapsen synnyttäminen kuin mahdollista. Vaimojen odotetaan miellyttävän miehiään ja kasvattavan lapset ilman miehen apua.

Daju-naisilla on monia ainutlaatuisia tapoja kaunistaa itsensä. He valkaisevat hampaansa tikuilla; tatuoivat silmäluomensa, ikenensä  ja huulensa akakian piikeillä; he ovat sukulaisten keskuudessa myös rinnat paljaina.

Aikaisempina aikoina  sulttaanilla ( muslimi hallitsija) oli herruus kaikkiin daju-heimoihin. Tänään kuitenkin sulttaanilla on nimellinen valta - hän lähinnä järjestää uskonnolliset seremoniat. Sulttaanius periytyy isältä pojalle ja sulttaaniperheellä on tiettyjä etuoikeuksia.
Daju-kansa jakautuu klaaneihin ( ns. laajennettu perhe) ja jokaisella klaanilla on johtajansa, jota kutsutaan nimellä letuge. Letugen tehtäviin kuuluu avustaa sulttaania.

Mihin dajut uskovat?

Dajut ovat olleet muslimeja 1400-luvulta lähtien.

 

 

   
    Jorma Sarsama, www.afrikkanet.fi