Useat suvun lajeista ovat psammophilous - skorpioneja, joilla on suuret pihtijäsenet (chelicerae) ja/tai suuret pihdit (chelae). Näiden avulla on helppo kaivautua kovaankin maaperään. Nämä kaivannot ovat kapea-aukkoisia ja käytävä johtaa usein kiven alla olevan onkalon. Kaivannon syvyys vaihtelee 10 mm:stä jopa 1 metriin ja pituudeltaan se voi olla jopa 1.5 metriä. Pehmeässä hiekkamaassa kaivantoo on yleensä pidempi kuin kovassa maaperässä.
Opistophthalmus - skorpionit ovat suurikokoisia ja usein suuri- ja voimakspihtisiä, joiden avulla ne tappavat saaliinsa. Saaliin syöminen aloitetaan aina päästä.
Niillä lajeilla, jotka asuvat kivien alla, on pitkänomaiset ja solakat pihtijäsenet. Näiden lajien väri vaihtelee suuresti: keltaisesta ruskean kautta mustaan. Jalkojen väri on yleensä vaaleampi kuin muun ruumiin.
Uhattuina ne ottavat pelotteluasennon: ruumis kohotetaan ylös maasta ja se kaartuu ylöspäin, pistin kääntyy pään päälle valmiusasentoon. Pihtijäsenet ojentuvat eteenpäin suojaten kasvoja. Samoin pelottelua tehostetaan sirittämällä pihtejä. Tämä kaikki on pelkkää pluffia ja siitä ovat kiinnostuneet ainoastaan valokuvaajat.
Kolme suvun lajia (O. glabrifrons, O. wahlbergii ja O. boehmi) ovat nykyään suosittuja lemmikkieläimiä maailmanmarkkinoilla. Nämä luonnonvaraiset lajit pitäisi varsin pian suojella.
1.biodiversityexplorer, IZIKO,South African Natural History Museum, http://www.biodiversityexplorer.org/ , used with permission from Associate Arachonologist Norman Larsen
2. Wikipedia, http://fi.wikipedia.org/wiki/Skorpionit