Hrssi kuuluu niihin viljakasveihin, joilla on pienet siemenet. Hirssiä vijellään kautta koko maapallon - ihmisten ravinnoksi sekä eläinten rehuksi.

Hirssikasvit eivät kuulu yhteen ainoaan kasvisukuun, vaan niitä on monia lajeja ja monia kasvisukuja.

Eniten viljeltyjä ovat:

1. sulkahirssi (Pennisetum glaucum, engl. Pearl millet)
2. Italian pantaheinä (Setaria italica, engl. Foxtail millet)
3. (vilja)hirssi (Panicum millaceum, engl. Proso millet)
4. sormihirssi (Eleusine coracana), engl. Fineger millet)

Tefheinää (Eragroistis tef) ja foniota ((Digitaria exilis) kutsutaan usein virheellisesti hirssiksi, vaikka ne ovat omat kasvilajinsa ja muistuttavat paremminkin durraa tai jobinkyynelheinää (Coix lacryma-jobi)

(Vilja)hirssi ja Italian pantaheinä olivat tärkeitä viljakasveja varhaisella neoliittisellä kaudella Kiinassa. Varhaisimpia todisteita hirssin viljelystä on löydetty Cishanista ja Hemedusta/Kiina. Ne ajoittuvat ajanjaksolle 7000 - 5000 eKr.

Samoin on löydetty todisteita, että hirssiä viljeltiin Korean niemimaalla n. 3500 - 2000 eKr. ja Japanissa 4.000 Ekr. jälkeen.